tiistai 24. syyskuuta 2013

Helmeilee






Välillä iskee helmikärpänen. Sisukas kaveri, joka laittaa väsäämään blingiä yötä myöten. Aloin helmikorujen tekemisen vuosi sitten helmihullun (siis helmipöllön) ystäväni innostamana. Olemme pitäneet helmeilyiltoja, joiden aikana sekä tilataan kiloittain helmiä ja tarvikkeita Kiinasta että tehdään vimmalla koruja.

Niin kiva kuin harrastus onkin (mitä nyt jumittaa niskaa), koin talvella kurjan vastoinkäymisen. Juuri, kun olin vääntänyt viime joulun lahjoiksi pihdeillä ja sinnillä kaksikymmentä kaula-, ranne- ja korvakorusettiä hopeoituun kuparilankaan, huomasin, että ihoni ei sovi yhteen langan kanssa. Hopeointi häviää hyvin nopeasti tekemistäni koruista, ja kupari tulee läpi tehden metalliosista punaisia. Tiedättehän rihkamakorut, jotka punertuvat alta aikayksikön? Kaverini korut onneksi pysyvät alkuperäisessä sävyssään. Harmistuin vietävästi, sillä olin alkanut innostua hommasta. Keväällä kuulin, että on olemassa laadukkaampaa hopealankaa, jonka ei pitäisi reagoida noin herkästi. Kuitenkin suurin innostus oli jo jotenkin laantunut, ja aloin miettiä, josko vain tekisin siimaan tai puuvillalankaan pujottelutöitä (vaikka jotain sisustukseen liittyvää, esim. joulukoristeita) tästä eteenpäin.

Vaikka harrastus on ollut hieman telakalla, avainnauhat ja muut kavereiden himoitsemat korut olen väsäillyt. Samalla olen testaillut eri lankojen soveltuvuutta pujottamisessa. Venymätön (yeah, right) siima ei sovellu ainakaan avainnauhaan, huomasin, kun sadat helmet lentelivät ympäri työpaikan lattiaa ensimmäisen kymmenen minuutin käytön jälkeen. ;) Toisaalta taas langan tulisi olla sen verran ohutta, että sen saa helmineulalla kohteesta läpi. Haastetta. Joskus täytyy valita helmet sen perusteella, mitkä mahtuvat valittuun nauhaan. Metallin ja pihtien kanssahan tätä ongelmaa ei juurikaan syntynyt.





















Työkaveri halusi sinisen nauhan. "Saa olla blingiäkin."





Onhan tätä materiaalia jonkin verran. Tuossa ei ole kaikki. :) Oon päättänyt, että vaikka harrastus ei pidemmän päälle jatkuisikaan, käytän vaikka väkisin nämä hankitut loppuun.
















Solmimiskokeilu paperinaruun. Avainnauhaa varten. 
Vain niillä helmillä, jotka mahtuivat läpi, tietty. Aika nätti kyllä.




Lopulta päädyin kuitenkin tekemään itselleni tällaisen avainnauhan.



 

 

Siivosin taas melkein torstaina. ;) Pisteet hyvästä maanitteluyrityksestä kuitenkin.




Mun tekemiä avainnauhoja käytetään näin. Opin aikoinaan H&M:n myyjiltä. Hirmu kätevä, kun avain yltää oveen helposti. Katsotaan, kuinka kauan tämä yksilö kestää. Pujotin itselle helmet nahkanauhaan, ja työkaverille paksuhkoon tekokuitupunokseen.

Tällä viikolla on ohjelmassa tehdä yhdelle pikkutytölle tämän elämän ehkä ensimmäinen koru. Tuskin se käyttöön tulee, mutta varmaan talteen kuitenkin. :)

4 kommenttia:

  1. Hei huh huh mikä määrä kaikke ihanaa näperrettävää. Noitahan riittää loppuelämäksi. Olkoon tämä postaus esimerkkini tästä lähtien, kun pitää miehelle perustella, ettei ole lähtenyt omat hankinnat vielä kovin pahasti lapasesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No elä ny... Onneks mulla ei oo ketään kommentoimassa tätä määrää. ;) Toivon, ettei ihan loppuelämää tartte noita katsella. Mut pitää alkaa toimeen, että rupeavat hupenemaan. Hups, tajusin, että oon luvannut yhden korusetin helmikuussa, eikä se ole vieläkään valmis. Tänään. Ja kaverit taitavat saada joululahjoiksi koristeita. Bling bling.

      Poista
    2. Tänään on hyvä päivä, ainakin aloittaa :)

      Mies muuten sanoi nuo nähdessään, että eihän oo yhtään paha. Ovat vielä pienissä sievissä astioissa.
      Jep! En siis onnistunut ;)

      Poista
    3. Oon huomannut, että järjestelmällisyydellä saa suuretkin määrät näyttämään suhteellisen maltillisilta. ;D

      Poista

Kiva saada postia. :)